Suunnitelmissa oli juosta kevyt ja rento peruslenkki ja hakea samalla hyvää juoksurytmiä, mutta silti säilyttää syke sopivalla tasolla. 4km peruslenkki on koko matkaltaa hiekkatietä, ja osan matkaa saa taivaltaa rauhoittavasti metsän ympäröimänä. Matkan varrella on joitain pieniä mäkiä, mutta yli puolet matkasta sa menää aivan tasamaalla. Maasto ei siis turhaan nostata syketasoa, mutta tarjoaa silti paikkoja treenata takareisiä esim. mäet harppojuoksemalla (liioittelen juoksun ponnistusta ja jalan taakse vientiä, jotta saan takareisiin lisää tehoa).
Keli oli nollan tuntumassa, pakastumaan päin. Aikaisemmat lenkit olen juossut kevyessä sateessa, joka on ilmeisen hyvää hengitykselle. Tänään nimittäin ensimmäinen viisi minuuttia oli aikamoista hengityksen harjoittelua, otti melkoisesti henkeen. Muutenkin juoksu oli tahmean tuntuista, varsinkin ensimmäiset 15 minuuttia. Taustalla on varmasti lihasten tottumattomuus ja turhan tiuha treenitahti reisien kannalta. Olin nimittäin eilen ratsastusvalmennuksessa ensimmäisen kerran pariin kuukauteen, joka pisti reiteni tosi koetukselle - selkä ei moittinut yhtään. Olisi ollut fiksua siirtää juoksu huomiselle, mutta kun tänään olin vapaalla (mahdollisuus juosta päivällä) ja huomenna homma olisi mennyt pimeässä kompuroinniksi, joten päätin sitten juosta tänään..
Tahmeutta ja hengityksen lievää hankaluutta peesasi korkea syke. Maksimisyke oli huikeat 170, keskisykkeenkin ollessa 160. Juostessa vilkuilin hieman huolissani sykemittaria, mutta koska juoksurytmi tuntui hyvältä ja askel rullasi, annoin jalkojen viedä. Lenkin loppujäähdyttelyssä en sitten enää ihmetellytkään sykettä, koska juoksin tämän nelosen lenkin yli 2,5 minuuttia nopeampaa kuin sunnuntaina, eli 28 minuuttiin. Vauhdin tasaisuus ja ennen kaikkea oikean vauhdin löytäminen vaatii vielä reippaasti hienosäätöä.
Viime viikon kokonaissaldo oli 4km.
Muuttopäivä
12 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti